Arveton ihminen ei ole elänyt

- Arveton ihminen ei ole elänyt, sanoo elokuvan päähenkilö, yksi niistä, se taksikuski.

Aiemmin, aamupäivällä:
Huomenna helatorstaina naisystävän sukujuhliin Teuvalle. Tänään käyn parturissa. Parranajon lisäksi ehkä lyhennän vähän hiuksiakin. Vai sanoisinko: Parranajon lisäksi lyhennän ehkä vähän hiuksiakin. Kumpi ilmentää minua paremmin? Ehkä

Parranajon lisäksi ehkä lyhennän vähän hiuksiakin. Vai sanoisinko: Parranajon lisäksi lyhennän ehkä vähän hiuksiakin.

ilmentää paremmin minua kirjoittajana.

8. 5. 2013 15:19

Poika huolehti koirasta eetunaukiolla, grillin edessä, käydessäni parturissa. Parturin jälkeen otin koiran, kävin Fossettessa, join kaksi kuppia teetä, Nemille lihapasteija. Fossettesta kirkkopuistoon. Päästyään töistä viiden aikaan L haki minut ja koiran, vein L:n katsomaan nähtävyyttä: aito huussi keskellä kaupunkia viikkarissa, kolmen korttelin päässä ydinkeskustasta. Huussin yläpuolella ikkunasta katselee kissa, ihmettelen miksi kamerani ei toimi, huomaan että 12 sek. vitkalaukaisu on jäänyt päälle. Sitten kissa on muuttanut ilmettä. Ikuistan sen joka tapauksessa, ja L ikuistaa minut huussissa.







Siltojen miehet ovat olleet täälläkin. Jokaisen pitää nukkua jossakin, L ei voi käsittää miksi ne ovat paskoneet sisälle, saattaisin löytää loogisen selityksen, en jaksa. L lähtee ulos. Valokuvaan törkyä. Kakka on vanhaa, se on kuivunut, menettänyt hajunsa, murentunut pölyksi. Käymme vielä keskimmäisessä huoneistossa ja päätyhuoneistossa.

Käydään kaupassa. L ostaa hiusväriä. Mennään hänen luokse, mitä: vanha uimahalli on aidattu keltaisella nauhalla kauttaaltaan. Uimahallin sisäpiha ja ympäristö on minun ja Nemin lenkkeilymaastoa, nyt sen on vallannut Suomen puolustusvoimat. Menen koiran kanssa katsomaan. Joudumme keskelle sotaa. Ajattelen että yhden otoksen voisi lähettää Satakunnan Kansaan lukijan kuvaksi, kuvatekstiksi tulisi Bosnia 1993? Porin vanha uimahalli 8. 9. 2013. Räkäpäät paukkuvat ja koira haukkuu. Ikkunasta työntyy rynnäkkökiväärin piippu, mies huutaa toiselle: - Kuolit.

Laitan kalaa uuniin, L pesee parvekkeen maton. Teen ylläpitohommia RR:n sivustolla ja pikaviestittelen, lataan eilisiä kuvia Irc-galleriaan.

RR:n sivustolla eräs lukija kysyy pikaviestinä onko jokin erityinen syy miksi 2. 5. runossa kerron rakastavani "västäräkkiä, harakkaa, lokkia - kuivaa heinää jota tuuli heiluttaa, punatiilisen talon aurinkoista seinää".

Sota jatkuu. Käyn parvekkeella, lapset katselevat sotaa, upseerit huutavat: - Menkää kauemmas, kauemmas, käytämme paukkupanoksia, kuulonne voi vaurioitua.

Olen vähällä huutaa: - Hyvä ässät! Hyvä Raanta!

Televisiosta tulee leffa Belgrad radio taxi. Tuttuja maisemia, tuolla pyöräiltiin viime kesänä, hellettä oli yli neljäkymmentä:

Kävimme uimassa Belgradin tekojärvessä. Vesi oli lämmintä ja likaista eikä virkistänyt. L on värjännyt hiukset. Istun tietokoneella, vilkaisen olkapääni yli. Kappale elokuvan dialogia:
- Ukki on poliittinen komissaari, lapsenlapsi pappi.
- Stefanko?
- Stefan.

L:n viereen katsomaan. Elokuvan värinmääritys on onnistunutta, hyvät värit. Ja pitkästä aikaa oikeasti mielenkiintoinen elokuva. Ainoa mikä vähän häiritsee on kuvaajien ja äänimiesten näkymättömyys. Elokuva olisi realistisempi jos ne näkyisivät edes heijastuksena ikkunassa. Luontoelokuvissa se on lähes välttämätöntä mutta ikävä kyllä harvinaista. Kuvaushenkilökuntaa tulisi kuvata, kameran varjo näkyä hiekalla.

Tämä muistuttaa rakenteeltaan ja kerronnaltaan Magnoliaa. Mutta mielenkiintoisempi, inhimillisempi. Magnolian olen katsonut kolmasti, se oli hyvä. Tätä en jaksa loppuun saakka. Menen tietokoneelle kirjoittamaan blogia, elokuvan päähenkilö, yksi niistä, se taksikuski, sanoo noustessani sohvalta: - Arveton ihminen ei ole elänyt.

Tallennan lauseen blogitekstiin.

Aamupäivällä kirjoitin:

Huomenna, helatorstaina, naisystävän sukujuhliin Teuvalle. Tänään käyn parturissa. Parranajon lisäksi ehkä lyhennän vähän hiuksiakin. Vai sanoisinko: Parranajon lisäksi lyhennän ehkä vähän hiuksiakin. Kumpi ilmentää minua paremmin? Ehkä

Parranajon lisäksi ehkä lyhennän vähän hiuksiakin. Vai sanoisinko: Parranajon lisäksi lyhennän ehkä vähän hiuksiakin.

 
ilmentää minua [kirjoittajana] paremmin.

Lauseesta "Ehkä ilmentää minua [kirjoittajana] paremmin" poistan hakasulkeet, muokkaan sanajärjestystä: "Ehkä ilmentää paremmin minua kirjoittajana."

 ¤ ¤ ¤ ¤

Kuten sulle aiemmin mainitsin, muistaakseni, en koe olevani runoilija eli runot on mun elämässä reuna-alue, sellainen marginaali-ilmiö, jonka kautta en hirveästi edes yritä ilmaista mitään, enempi vain tutkin kieltä ja kielen ilmiöitä. Yhtä hyvin voisin olla runoilemattakin. Runous ei ole minulle kauhean merkittävää.

Runous nyt vain on mulle tapa tutkia runoutta ja yleisemminkin kieltä ja siihen liittyviä tiedostamisen ilmiöitä. :)

Tuohon runoon mistä kysyt... Ensinnäkin, en luettele asioita joita rakastan. Runo ei kerro että rakastan västäräkkiä, harakkaa, lokkia.

Runon alkuosa, jota siteeraat, on mieleen juolahtanut lause, sanarykelmä, jolla ei ole muuta merkitystä kuin olla esimerkki siitä, että tuollaisenkin lauseen voi kirjoittaa. Ja että kun se on kirjoitettu, sen kautta voi tutkia millaisia mielikuvia se synnyttää. On toki totta, että pidän linnuista... mutta sitä en siis runossa kuvaa... kuvaan vain runoa itseään.

Alkuosan jälkeen tulevat osuudet ovatkin runossa enemmän "faktisia" jos niin halutaan sanoa. Kertomus kotiin tulosta ja koirasta on totta.

Tuo on siis pelkästään runo, kirjallinen luomus vailla syvempiä merkityksiä... mutta kiva juttu jos se jossakin lukijassa herättää tunteita, esimerkiksi sellaisen oivalluksen, että runoilua tärkeämpää on sittenkin elää:

Ei niinkään askarrella sanojen kanssa, vaan mennä ulos, siellä missä linnut oikeasti ovat, missä on auringon lämmittämä seinä, tuulenvire, elämän tuoksu ja ihmiset. :)

Tämä ehkä avasi runon sisältöä?

¤ ¤ ¤ ¤

RAKASTAN LINTUJA ( 2. 5. 2013 )



Rakastan lintuja:
västäräkkiä, harakkaa, lokkia -
kuivaa heinää jota tuuli heiluttaa,
punatiilisen talon aurinkoista seinää

Vain nähdäkseni millaisia mielikuvia ja tunteita
se synnyttää kirjoitettuna -
ensisijaisesti minussa itsessäni,
miksei myös sinussa, jos näet hyväksi
arvostella

Sommittelen lauseita mielessä,
tätäkin lausetta,
seisahdun bussipysäkille,
olin ajatellut kävellä töistä kotiin, mutta
nyt näyttäisi siltä että menen bussilla

Kuski katsoo pitkään
kuin tuntisi,
voi olla, tuuli otti silmiin, bussi huojahtaa

Ajattelen valmiiksi jo punakynää, selitettä -
mikä runossa on faktaa, mikä fiktiota,
tämä ainakin totta rakkaani:

Koira on ikkunassa, näkee kun astun bussista
rappukäytävään kajahtaa sen kumea haukahdus -
kuiskaan äänekkäästi "sshhh" ja se vaikenee -
avaan oven, heiluttaa häntää innokkaasti,
mutta en rapsuta, katson paheksuvasti, se häpeää

On taas repinyt takit lattialle eteisen naulakosta
eroahdistuksessaan,
en toru ankarasti, katse riittää
ja hyvä niinkin, ettei sentään revi sohvaa tai
syö kenkiä ikävässään, muistan kirjoittaneeni runon
samasta aiheesta

Joskus

Maailmassa on vain määrätty määrä sanoja

Ja senkin minä olen jo sanonut -
laitan takit naulakkoon, avaan tietokoneen:
kirjaudun sivustolle, kirjoitan parhaillaan

kirjaudun sivustolle, kirjoitan parhaillaan

Ja senkin olen jo sanonut -
laitan takit naulakkoon, sitten avaan tietokoneen:
kirjaudun sivustolle, kirjoitan juuri parhaillaan

Muokkaan kirjoittamaani

Ja senkin minä olen jo sanonut -
laitan takit naulakkoon, avaan tietokoneen:
kirjaudun sivustolle, kirjoitan parhaillaan

Vien kohta koiran päivälenkille, ja kas -
tähän tuli yllättävän paljon faktaakin,
nyt päätän runolliseen mielikuvamaalailuun,
merkityksettömään sanatehtailuun - toistoa käyttäen

Rakastan lintuja:
västäräkkiä, harakkaa, lokkia -
kuivaa heinää jota tuuli heiluttaa,
punatiilisen talon aurinkoista seinää

Vain nähdäkseni